Luin hetki sitten Metropolia ammattikorkeakoulun yliopettajan Pasi Lankisen kolumnin, jossa hän heitti ilmaan mainion ajatuksen: jos liikuntaan on personal trainereita, miksei myös kaunokirjallisuuden lukemiseen olisi. Hän siteeraa kirjallisuudentutkija Harold Bloomia, jonka mielestä kaunokirjallisuuden klassikoiden lukeminen luo pohjan itsenäiselle minuudelle - ja laajentaa sitä. "Luemme, jotta osaisimme punnita ja harkita."
He puhuvat klassikoista, mutta listaan silti tähän muutaman muun kirjan, jotka olen vast'ikään lukenut. Kaikki eivät edes ole silkkaa kaunokirjallisuutta.
Kaikkia yhdistää Satakunta:
Eurajoki ja lähiseudut - Anna Kontula: Näkymätön kylä. Siirtotyöläisten asemasta Suomessa. Like, Helsinki 2010. Lyhyesti: Kiinnostava. Ihastuttava on kohta, jossa Kontulan isoäiti tulee kylään ja sulattaa jään leipomalla piirakkaa. Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat ihmiselle tärkeitä. Aina ja kaikkialla.
Meri-Pori - Jari Olavi Rantala: Varasuunnitelma. Johnny Kniga. Helsinki 2008. Lyhyissä novelleissa ojan lapsuutta ja nuoren miehen... ööh... räyhäkkyyttä.
Tätä voi suositella juhannukseksi:
Pohjois-Satakunta - Pentti Ojala & Janne Lampolahti: Veden kuvajaiset. Elämää Karvianjoen vesistössä. Kehitys, Pori 2010. Ojalan upeat kuvat, Janne Lampolahden herkullinen teksti. Suomeksi ja englanniksi.
Hyvää juhannusta.
Anne
